what is my media

Herätyskello soi kello seitsemän aamulla. Nousen väsyneenä ylös ja tallustan alakertaan. Huomaan, että Iitinseutu on taas varattu. Juuri kun minua olisi kiinnostanut mitä ruokaa tällä viikolla koulussa on. 
Aamupalan syötyä saan paikallisen sanomalehden käsiini ja luen sen läpi. Lehdessä oli paljon urheilu-uutisia paikkakunnalta. Ne kiinnostavat minua.
Kouluun kävellessäni kuuntelen puhelimen kautta radiota. Selaan kanavia läpi, mutta kaikkialta kuuluu vain puhetta tai mainoksia. Olen raivoissani, koska mistään kanavalta ei ikinä soi hyvää musiikkia. 
Koulupäivä sujuu rauhallisesti. Välituntisin saatan välillä katsahtaa facebookin uusimmat juorut tai jutella WhatsApissa kavereille. 
Kun pääsen koulusta kotiin, lähden heti kaverini kanssa ulos valokuvaamaan. On kaunis ilma. Kevät on tullut. Pian,saatuani hyvät kuvat,  lähden takaisin kotiin. Teen läksyt ja syön päivällisen yhdessä perheeni kanssa. Samalla saatamme kuunnella radiota tai katsoa telvisiota. 
Illemmalla lähden teatteriharjoituksiin. Meillä on taas yhdessä hauskaa ja harjoituksetkin sujuvat hyvin. Teatteritreenejen jälkeen ennen nukkumaan menoa katson vielä Salkkarit ja Uuden päivän telkkarista ja katson puhelimen kautta uusimmat päivitykset facebookista. 
Luen sängyssä vielä mielenkiintoista romaania ja nukahdan kirja kädessä pehmeään sänkyyni. 

Ei ole päivää, etten välttyisi medialta. Törmään mediaan joka paikassa: radiossa, televisiossa, bussipysäkillä ja jopa koulunpenkillä. Mainoksia tulvii kotiimme sisään ovista ja ikkunoista ja oma mielipide muokkautuu joka hetki, halusimme sitä tai emme. Nykypäivän tilanne on ristiriitainen: olemmeko todella sitä mieltä mitä olemme, vai olemmeko täysin mainosten uhreja? Media ja elottomat koneet nousevat yhä suurempiin rooleihin nykyihmisen elämässä. Olemme joka hetki tavoitettavissa, mutta emme mikään hetki täysin läsnä.

Pienenä minulle luettiin paljon kirjoja, soitettiin musiikkia sekä pistettiin elokuvia ja tv-ohjelmia pyörimään. Muistan elävästi, kun halusin aina, että minulle luetaan Miina ja Manu-, Tatu ja Patu- tai muumikirjoja. Lempi telvisiosarjojani oli Pikku Kakkonen, Rikhard Scarryn Touhukas maailma, Muumit ja Kaapo. Lehtiä ja kirjoja aloin lukea, kun sain taidon siihen.

Mediani on muuttunut samalla kun ikää on tullut lisää. Ennen katsoin tosi paljon telkkaria, nykyään seuraan vain enää kahta tv-sarjaa; Salkkareita ja Uutta Päivää. Minun mielestä nykyään telvisiosta ei edes tule kovin hyviä ohjelmia, sillä inhoan realitiohjelmia ja Ostoskanavaa. Hyi. En voi sanoa, että Salkkarit on jotenkin hyvä sarja, se on vain jäänyt tavaksi katsoa mitä Pihlajakadun asukkaille tänään tapahtuu. Sarja on tahallaan tehty koukuttavaksi. Pirun tuottajat.

Inhoan mainoksia. Niitä suorastaa tursuaa joka paikasta, varsinkin telvisiosta! Minusta olisi keksittävä parempi tapa tienata kanavalle tai ohjelmille rahaa, kun mainokset. Varsinkin, kun ne kaikki ovat viellä niin ärsyttäviä. Arhg.

Jos en sattumoisin näe lempi ohjelmiani, katson ne tietokoneelta Katsomosta tai Yle Areenasta. Minusta ne ovat hyviä palveluita, vaikka eivät aina kunnolla toimikkaan. Kun minulla on tylsää, saatan katsella ohjelmia netistä. Esimerkiksi Iholla-sarjan seurasin kokonaan netistä, vaikka se olisi pyörinyt samaan aikaan telvisiossa.

Kirjoja en juurikaan enää ylä-aste ajalla ole lukenut, ellei ole ollut pakko. Minulla ei ole aikaa, ja en aina pysty keskittymään lukemiseen. Sen sijaan tykkään kirjoittaa itse. Välillä kirjoitan novelleja, tarinoita ja olen jopa aloittanut "kirjan" kirjoittamisen, mutta se on jäänyt kesken. Ehkä jatkan sitäkin taas jossain vaiheessa.
Kirjotan myös päiväkirjaa, koska mielestäni kirjoittaminen on paras tapa selvitellä tunteita.

Alakoulussa olin lehtikerhossa, jossa teimme Kukkokiekuu-lehteä. Se ilmestyi kerran puolessa vuodessa paikallislehden välissä ja kertoi koulumme asioista ja uutisista. Minulla on siis kokemusta lehden teosta ja juttujen kirjoittamisesta.

Kuten sanoin jo, luen sanomalehtiä, mutta pidän myös aikakausilehdistä ja iltapäivälehdistä. Olen joskus tilannut jotain lehtiä, mutta kun niiden hinnat on nousseet olen lopettanut tilaukset. Silloin tällöin ostan niitä kaupasta esimerkiksi automatkoille.

Kotiin meille tilataan Iitinseutua ja Kouvolan Sanomia. Välillä kun isä käy omilla vanhemmillaan, hän tuo lehtiä mukanaan, esimerkiksi Helsingin Sanomia ja Maaseudun Tulevaisuutta. Helsingin Sanomat ja Kouvolan Sanomat ovat hyviä lehtiä, nyt kun ne uudistuivat tablet-versioon. Niitä on kiva lueskella, kun lehden koko on sopiva ja uutisetkin ovat tiiviimmin.

Automatkoilla lehtien lukemisen lisäksi kuuntelen myös musiikkia. Musiikki on minun voimasana, silloin pahana kuin hyvänäkin päivänä. Yleensä kuuntelen musiikkia puhelimen soittimesta tai tietokoneelta Spotifysta tai Youtubesta. Välillä katson myös "random"-videoita Youtubesta ja nauran mahani kipeäksi. Minulla ei ole mitään lempibändiä tai artistia, jota fanittaisin. Mielestäni voisin kuunnella vähemmän musiikkia, sillä kuuntelen sitä ihan liikaa. Musiikki on kyllä sellainen asia, jolta ei voi päivän aikana välttyä, sillä sitä kuulee kaikkialla.

Tietokoneella vietän yleensä tunnin verran päivässä aikaa. Suurimman osan ajasta olen facebookissa. Kirjauduin facebookin ihmeelliseen maailmaan kaksi vuotta sitten. Se on minusta hyvä paikka jutella ihmisille ja lueskella toisten julkasuja sekä katsella kaikenlaisia kuvia. Käyn myös puhelimellani facebookissa noin puolen tunnin välein. Tiedän että se on liikaa, mutta olen jäänyt koukuun facebookkiin. Voisin vähentää siellä käyntiä.

Pidän myös omaa blogia. Kirjoitan sinne aina kun vain kerkiän ja minulla on kuvia, jota jakaa sinne. Olen pitänyt omaa blogia vähän yli vuoden. Vuoden aikana olen mielestäni kehittynyt valokuvaajana ja kirjoittajana. Ennen kerroin blogissani paljon mitä olen tehnyt, nykyään pohdiskelen maailmaa ja rustailen hauskoja lauseita.
Valokuvaus on yksi harrastuksistani ja on hyvä, että on joku paikka kuten blogini, missä jaan onnistuneita kuvia. Sain oman järjestelmäkameran vuosi sitten synttäri- ja rippilahjaksi. Kehityn koko ajan valokuvvajana, ja minä haluaisin, että tulevassa ammatissani voisin hyödyntää valokuvaustaitojani.

Netissä saatan myös selailla uutisia, mm. Ilta-Sanomista ja Kouvolan Sanomien verkkosivuilta. Luen usein kaikki uutiset netistä, en juurikaan katso uutisia telkkarista. Eniten minua kiinnostaa viihde- ja kotimaan uutiset.

Juoruihin en aina usko. Välillä nauran, miten tyhmistä jutuista on keksitty juoruja ja ketä oikeasti kiinnostaa toisten ihmisten elämä, että heidän on pitänyt tonkia hänen asioitaan. Minusta kaikella on yksityisyys.

Välillä uppoudun elokuvien maailmaan, joskus jopa liikaa. Pidän itsekkin näyttelemisestä ja harrastan teatteria, joten tykkään katsoa miten eri ihmiset tekee eri rooleja. Minun unelma olisi olla päänäyttelijä jossain elokuvassa.
Eniten pidän komedioista, draama- ja musikaalielokuvista. Kun kaipaan toimintaa, katson James Bondeja. Joskus katson myös kauhuelokuvia, vaikka inhoan niitä, mutta kun sen elokuvan on katsonut, tulee voittajafiilis.
Paras elokuva on ehdottomasti 21 tapaa pilata avioliitto tai Titanic!
Olen itsekkin ollut tekemässä elokuvaa avustajan roolissa, ja nähnyt kuinka yhden pienenkin kohtauksen teossa menee melkein neljä tuntia.

Media on lähellä sydäntäni välttämättömästi.